Helinä

Laulanut olen aina, siis aina. Kuorolaulu on ollut harrastuksena joitain pakon sanelemia taukoja lukuunottamatta vuosikymmeniä. Teinivuodet pysyin poissa pahanteosta, koska sellonsoitto vei niin paljon aikaa. Silloin mm. säveltapailun ja soiton tutkinnot tuli Hämeenlinnan Musiikkiopistossa suoritettua. Myös alttostemmat ovat aina olleet omiani, jo kansakoulun ajoilta. Useissa eri kuoroissa eri paikkakunnilla vietettyjä vuosia on kertynyt, mutta laulaminen jatkuu, ja innostus. Heittäytyminen ei ole koskaan pelottanut, kuulemma terveellistäkin se, ja tässä sitä taas ollaan… Pari vuotta sitten (2016) Hyvinkäälle paluumuuttaneena täytyi etsiä jälleen uusi porukka, joka siis nyt on HaTs. Onneksi löytyi tällainen pienempi ryhmä ja uudet haasteet, hyvältä tuntuu, ja toivottavasti vielä kauan.